Hyvää kesäkuun ensimmäistä. Hyvää kesää Suomeen ja hyvää talvea Uuteen Seelantiin. Pikkuhiljaa aletaan olemaan lähellä sitä, että seuraava etappi on kotiinpaluu. Alkuperäisellä suunnitelmalla oltaisiin oltu viime viikko Fijin saarella Tyynellämerellä palautumassa työrupeamasta ja realisoimassa Suomeen tuloa, kotona oltaisiin oltu varmaankin ylihuomenna. Koronaviruksen ansiosta tämä matka tietenkin peruuntui, mutta se on ihan ok. Kun tilanne koskettaa kaikkia meitä ja varmasti jokaisen suunnitelmiin on tullut muutoksia tämän vuoksi, ei oikein osaa ajatella asiaa niin että sitä kauheasti harmittelisi.
Tällä hetkellä Uudessa Seelannissa ollaan siirrytty koronan suhteen alert level 2 tasolle, joka tarkoittaa sitä, että kaupat ja ravintolat on auennut ja elämä alkaa muutenkin palaamaan asteittain normaalimpaan päin. Myös matkustus maan sisällä on sallittu. Paljon rajoituksia on silti vielä voimassa.
Ensimmäisenä valmisteluna kotiinpaluuta varten laitettiin auto myyntiin. Se menee varmasti kaupaksi, mutta silti talvea kohti myytäessä ostajia on hieman vähemmän. Myös se, että maahan ei ole päässyt saapumaan uusia matkailijoita, vähentää ostajaehdokkaiden määrää. Lentojen puolesta Suomeen pääsy näyttää lupaavalta, sillä moni lentoyhtiö aloittaa lisäämään lentoja nyt kesäkuun alussa, vaikka reitit näyttää hieman normaalista poikkeavilta, on pääasia, että päätyy Suomeen reittiä kuin reittiä.
Arki on kulunut edelleen pääsääntöisesti töissä kiivejä pakaten, vapaapäiviä on vain ollu viime viikkoina normaalia enemmän, mistä ollaan tykätty paljon 😀 Kausi loppuu ensi viikolla ja yhteensä töitä pakkaamolla kertyy sitten kolme kuukautta. Ollaan oltu onnekkaita, että työt on saanut jatkua kaikesta huolimatta.
Mutta odotan jo kotiin tuloa ihan super paljon. Odotan kotiin paluulta eniten…
…perheen ja ystävien näkemistä…kotikaupunkia Tamperetta…äidin tekemää ruokaa…omaa kotia ja omia tavaroita…kesää ja kesäfiilistä.
Uudesta Seelannista jään kaipaamaan…
…linnunlaulua ja ainutlaatuisia maisemia…huoletonta, stressitöntä elämää…maaseutua ja lampaita…seikkailua tuntemattomassa.
Kesää ajatellessa mielessä pyörii kuvat viime kesästä, mutta todellisuus tänä vuonna taitaa olla aika toinen. Näin kaukaa on hankala kuvitella minkälainen on tämän hetkinen ”normaali” elämä ja tilanne Suomessa. Luulen tosin että ei haittaa yhtään viettää paljon aikaa kotonakaan.
Kaikenkaikkiaan fiilis on iloinen kuluneesta matkasta ja myös tulevasta, josta ei ole tällä hetkellä juuri mitään tietoa. Kohta nähdään!
365 days adventures 